Olen etuoikeutetussa asemassa. Olen saanut lähteä tavoittelemaan tämän hetkistä ammatillista unelmaani. Kun päätin perustaa yrityksen yhdessä hyvän ystäväni Marikan kanssa, otin tietoisen riskin. En kokenut riskinä yrityksen perustamista ystävän kanssa, vaan työntekijä-asemasta luopumisen. Olen aina ollut yrittäjähenkinen, joten nyt jonkin aikaa yrittäjyyttä tunnustelleena, itse työn tekeminen ei sinänsä ole muuttunut mitenkään. Vapautta on tullut jonkin verran enemmän, mutta taloudellista vastuuta senkin edestä. Kaiken tekemisen on oltava kannattavaa.
Tavoitteenamme onkin luoda yritys, jonka toiminnalla voimme maksaa Marikan ja minun palkat. Kosmetologi, jonka palveluja käytän, on yrittäjä ja hän on pystynyt luomaan itselleen tuottavan liiketoiminnan. Keskustelimme yritystoiminnan kannattavuudesta ja hän kertoi, että tulojen vakiintumiseen meni noin kaksi vuotta. Vaikka ala on eri, toiminnan vakiinnuttaminen ei tapahdu kädenkäänteessä millään alalla. Täytyy siis olla kärsivällisyyttä ja rahoituksen on oltava kunnossa.
Sijoitimme alussa Marikan kanssa molemmat yrityksen alkupääomaan rahaa omista säästöistämme. Olimme myös tietoisia, että emme voi nostaa palkkaa yrityksestä useaan kuukauteen, joten myös henkilökohtaisen talouden oli oltava vakaalla pohjalla.
Useampi henkilö on tiedustellut, olemmeko hakeneet valtiolta tukia toimintaamme varten. Otimme alussa selvää ammattilaisen avustamana kaikista mahdollista tavoista rahoittaa toimintaa, jossa tarkastelunkohteena olivat myös tukiohjelmat. Tarkastelussa selvisi, että kaltaisemme konsultointiyrityksen ei ole mahdollista saada tukea ja, että suurin osa tuista myönnetään jo alkuvaiheen vaikeudet päihittäneille yrityksille. Todellisuus oli, että ainoa taloudellinen tuki, jota oli mahdollista hakea oli yrittäjälle maksettava starttiraha. Itse en kuitenkaan ollut oikeutettu kyseiseen rahaan, mutta onneksi Marikalle se myönnettiin. Yrittäjän on todellakin sananmukaisesti siis yritettävä ja näytettävä kyntensä. Vasta tämän jälkeen on mahdollista hakea valtion myöntämiä erilaisia tukia toiminnalle. Tuet siis ovat saatavilla silloin, kun niitä ei todennäköisesti enää tarvita yhtä paljon kuin alussa.
Vaikka olin varautunut muutokseen yhteiskunnallisessa statuksessani, osa kokemuksista kuitenkin muutti kuinka näen yhteiskuntamme, etenkin miten se kohtelee yrittäjiä toiminnan alkutaipaleella. Koen kuitenkin olevani yhä etuoikeutettu. Voin tehdä töitä lähes missä ja milloin tahansa. Voin päättää yhdessä Marikan kanssa millaisen yrityksen haluamme luoda. Minulla on mahdollisuus tavoitella unelmaani ja voin tehdä sen tuntematta ahdistusta tulevaisuudesta. Luotan yhä huomiseen ja näen, että unelmani on matkalla kohti toteutumista.
