Kevytyrittäjyys on noussut viime aikoina otsikoihin ikävässä valossa. Valvovat viranomaiset ovat huomanneet, että varsinkin ulkomaalaisia työntekijöitä saatetaan “pakottaa” yrittäjiksi, heidän sitä itse edes ymmärtämättä! Työntekijät luulevat allekirjoittavansa työsopimuksen, mutta kyseessä onkin yrittäjän toimeksiantosopimus. Työntekijät työskentelevät toimeksiantajan alaisuudessa, heille määrätyissä työkohteissa käyttäen toimeksiantajan työvälineitä, jolloin olosuhteet vastaavat työsuhteen tunnusmerkkejä. Toimeksiantaja ei kuitenkaan hoida työnantajalle kuuluvia velvollisuuksia, kuten työeläkkeen maksamista, työterveyshuoltoa eikä työntekijöitä koske mikään työehtosopimus. Jotta voidaan toimia yrittäjänä, tai kevytyrittäjänä, on yrittäjyyden oltava aitoa. Aito yrittäjyys on sitä, että yrittäjä työskentelee ansiotarkoituksessa itsenäisesti vastaten itse oman työnsä johtamisesta ja valvonnasta.
Kevytyrittäjyyttä mainostetaan riskittömänä ja joustavana tapana kokeilla yrittäjyyttä: ei kiinteitä kuluja, ei aloituskustannuksia, ei byrokratiaa. Laskutus toimii ilman virallista yrittäjän statusta ja tulot ovat ansiotuloa, jonka progressiivisesta verotuksesta laskutuspalvelu huolehtii kevytyrittäjän puolesta.
Kevytyrittäjänä voi toimia itsenäisesti tai laskutuspalveluyrityksen kautta. Kevytyrittäjä voi olla rekisteröitynyt yrittäjäksi ja toimia Y-tunnuksella tai toimia ilman Y-tunnusta. Laskutuspalveluyritykseltä voi saada joko palkkaa tai työkorvausta. Kevytyrittäjän on hankittava YEL-vakuutus, jos työtulo ylittää 8261,71 euroa vuodessa ja toiminta kestää vähintään neljä kuukautta. Toiminnasta voi syntyä arvonlisäverovelvoitteita. On olemassa luvanvaraisia elinkeinoja, joissa kevytyrittäjänä toimiminen ei ole mahdollista. Kevytyrittäjänä toimivan työttömyysturva ei myöskään ole aivan yksiselitteinen, vaan riippuu useasta tekijästä.
Mikään laki Suomessa ei tunne kevytyrittäjyyttä. Termi on vakiintunut yleiseen käyttöön puhuttaessa henkilöistä, jotka toimivat yrittäjämäisesti, kuitenkin ilman omaa yritystä. Kevytyrittäjät ovat yleensä laskutuspalveluyritysten asiakkaita ja laskuttavat tekemästään työstä laskutuspalvelun avulla. Laskutuspalveluyritykset veloittavat kevytyrittäjiltä prosentuaalisen palvelumaksun ja myös erilaiset lisäveloitukset, minimiveloitukset ja vakuutusmaksut vaikuttavat kevytyrittäjälle käteen jäävään summaan.
Tilattaessa palveluja kevytyrittäjältä, on tilaajavastuuselvitykset hankittava. Laskutuspalvelu ei voi antaa selvityksiä kevytyrittäjän puolesta. Useimmiten kevytyrittäjällä ei ole Y-tunnusta, eikä kevytyrittäjä ole rekisteröitynyt ennakkoperintärekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, työnantajarekisteriin tai kaupparekisteriin. Jos kevytyrittäjällä ei ole Y-tunnusta, ei kevytyrittäjää myöskään merkitä julkiseen verovelkarekisteriin ja tilaajan onkin pyydettävä kevytyrittäjää itseään koskeva todistus veronmaksuasioita.
Vastuullisen toiminnan näkökulmasta katsottuna kevytyrittäjyys sopii vain sivutoimiseen, satunnaiseen ja pienimuotoiseen palveluiden ja työsuoritusten myyntiin, kuten omalla harrastuksella tienaamiseen!
